App Store

Google Play

{{seriesTitle}} - La série de livres

Details page - Device banner - 894x1036

Entrez dans un monde infini d'histoires

Écouter et lire

Seppo Porvali

Tuomas Gerdt oli vain 17-vuotias lähtiessään vapaaehtoisena talvisodan aikana jalkaväen koulutuskeskukseen. Rintamalle hän ei ennättänyt, mutta jatkosotaan kylläkin.

Kesällä 1942, jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen, eversti Armas Kempin johtama Jalkaväkirykmentti 7 ryhmittyi puolustukseen Karjalan kannaksella Ohdan lohkolle. Vastapäätä olivat vihollisen vahvasti aseistetut bunkkerit. Kolme päivää ankarien taistelujen jälkeen kenraaliluutnantti Harald Öhquist esitti taistelulähettinä toimineen Gerdtin palkitsemista Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä:

"Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen."

Siiranmäen raskaissa torjuntataisteluissa vänrikiksi ylennetty Gerdt - ritari numero 95 - haavoittui jääkärijoukkueen johtajana jo kolmannen kerran.

Tuomas Gerdt on viimeinen Mannerheim-ristin ritari.

Lauri Kortelainen

Lind & Co

Tositarinoita sodista

Tuomas Gerdt - Viimeinen ritari

Yrjö Pyyhtiä oli 17-vuotias, kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939. Hän kuului suojeluskuntaan ja mieli rintamalle. Sinne hän olisi päässyt samana päivänä, kun aselepo astui voimaan - 13. maaliskuuta 1940.

Jatkosodan alussa Pyyhtiä toimi taistelulähettinä tykistön ja jalkaväen välillä. Tie eteni kohti Sortavalaa läpi rajujen taisteluiden. Sissiretkellä Vodlajoelle suomalaiset hiihtivät vihollisen ansaan. Kornetti Teppo Hirvi-Kunnas hakkautui kuoliaaksi konekivääritulessa ja nimitettiin postuumisti Mannerheim-ristin ritariksi. Vain harva pelastui, Pyyhtiä oli heistä yksi.

Kesällä 1942 Pyyhtiä näki yksikkönsä ilmoitustaululla viralliselta näyttävän paperin. Siinä etsittiin 200 vapaaehtoista Saksan itärintamalle suomalaisen SS-pataljoonan vahvistukseksi. Pyyhtiä anoi ja pääsi Saksan asevoimiin. Lyhyen koulutuskauden jälkeen uudet tulokkaat heitettiin etulinjaan aina Kaukasukselle saakka.

Kaukasuksella, Tsikolan kylässä käytiin raju taistelu. Pyyhtiä ja aseveli Kalevi Könönen palkittiin I ja II luokan Rautaristeillä sekä siihen lisättävillä kultaisilla soljilla, jollaisia ei ennen heitä ollut jaettu, eikä tultaisi jakamaan yhdellekään suomalaiselle.

Panu Vauhkonen

Rautaristi - SS-mies Yrjö Pyyhtiän tarina

Tosipohjainen romaani kertoo Eero Seppäsestä, joka joutui rintamalle 18-vuotiaana. Vuotta
myöhemmin hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hän tuhosi
uudella aseella - panssarikauhulla - yhdessä vuorokaudessa kuusi vihollisen raskasta
hyökkäysvaunua ja esti koko rintamalinjan murtumisen.

Eero Seppänen kantoi Suomen marsalkka Mannerheimin haudan lepoon helmikuussa 1951. Hän oli
myös yksi niistä neljästä ritarista, jotka jättivät viimeiset jäähyväiset jalkaväenkenraali Adolf
Ehrnroothille, niinikään Marskin ritarille.

Panssarikauhu kertookin ajasta, jolloin kaveria ei jätetty.

Panssarikauhu - Mannerheim-ristin ritari Eero Seppäsen tarina

Veli Salin

Legendaarinen Lauri Törni sai johdettavakseen sissikomppanian, osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan.
 
Vuoden 1942 lopussa ja seuraavan vuoden keväällä onnistui venäläisten desantti- ja partio-osastojen kulkea suomalaisten asemien läpi ja tehdä tuhoja niiden takana.
 
Suomen sodanjohto huolestui ja päätti tehdä lopun vihollispartioiden toiminnasta. Tammikuun 6. päivänä 1943 1. divisioonan käskyllä määrättiin perustettavaksi kaksi sissikomppaniaa. Toiminta salattiin kutsumalla osastoja jääkärikomppanioiksi.
 
Toisen sissikomppanian sai johdettavakseen vasta 23-vuotias, mutta jo legendaarinen Lauri Törni. Hän sai ryhmäänsä JR 56:n sissitoiminnassa olleet kovamaineiset miehet. Rankan koulutuksen ja perusteellisten harjoitusten jälkeen sissikomppaniat komennettiin pohjoiseen Ontajärven erämaihin.
 
Osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan. Veristen taistelujen jälkeen ylivoimaiset viholliset vetäytyivät suurin tappioin. Näissä taisteluissa Lauri Törni oli lähellä joutua kahden venäläissotilaan vangiksi, mutta raju kamppailu koitui lopulta yrittäjien kohtaloksi.

Petri Hanttu

Lauri Törni - Kovamaineiset sissit

Dag Hemdal

Etulinjassa-tietokirja seuraa jalkaväkirykmenttiä Suomen talvisodan loppupuolella käydyissä verisissä taisteluissa. Viivytystaisteluiden aikana suomalaiset sotilaat joutuivat vetäytymään Summasta Taliin, josta kaksi pataljoonaa lähetettiin Viipurinlahdelle Tervajoen taisteluihin. 

Kranaatinheitinjoukkueen johtaja Dag Hemdal osallistui raskaisiin taisteluihin ja kirjassaan hän kuvaa omakohtaisesti näitä tapahtumia sekä sitä suurta henkistä ja fyysistä rasitusta, jota nuoret sotilaat joutuivat sodan keskellä kestämään. 

Dag Hemdal (1913–1965) oli suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänen esikoiskirjansa julkaistiin alun perin vuonna 1940 ja nyt myös suomeksi.

Etulinjassa: Reservivänrikki talvisodassa

Tapio Koivukari

Kaukopartiomiehet olivat sotilaista kovimpia. Esimerkkinä voisi mainita ylikersantti Antti Vorhon partio Stalinin kanavalle. Suomalaiset joutuivat olemaan ilman täydennystä liki kuukauden vihollisen keskellä yrittäen selviytyä taistellen ja ruokaa etsien vähillä tarvikkeilla.

Kotimaassa sissejä arvostettiin, ja vihollisten keskuudessa pelättiin. Kaukopartiot olivat vihollisen selustassa oman onnensa seppiä, venäläisten silmissä suoranaisia henkipattoja. Sisseistä luvattiin palkkio, elävänä tai kuolleena. Vangiksi saadusta sissistä palkkio tuli kaksinkertaisena.

Komentopaikoilla miehille järjestettiin koulutusta. Usein se liittyi seuraavan retken suunnitteluun ja toteutukseen. Retken jälkeen odotti kuitenkin sauna viinapulloineen, sitten nukuttiin pois matkan rasitus ja lähdettiin palkintolomalle. Sotien jälkeen monen entisen kaukopartiomiehen oli poistuttava maasta. Mikko Pöllä lähti Venezuelaan myymään pyhäinkuvia, Olavi Alakulppi pakeni Yhdysvaltoihin ja kohosi siellä USA:n armeijan everstiluutnantiksi, ja Paavo Suorannan CIA halusi palkkalistoilleen.

Ylipäällikkö palkitsi 19 sissiä omaa nimeään kantavalla kunniamerkillä - Mannerheim-ristillä.

Pertti Koivula

Mannerheimin sissit

Viljo Kuru oli arvostettu upseeri ja lentäjä, joka osallistui talvisotaan ja joka ylennettiin jatkosodassa kapteeniksi ja laivueen komentajaksi. Hän oli urhoollinen sotilas, joka koki monet taistelut sotien aikana. Ansioistaan hänelle myönnettiin Mannerheim-risti vuonna 1942. Mutta urhoollinen sotilas ja sankarilentäjä joutui perhe-elämässään kokemaan sellaisen syöksykierteen, joka sotatilanteessa olisi johtanut suoraan kuolemaan.

Näistä tarinasta Seppo Porvali on kutonut jännittävän ja monipolvisen sotakirjan josta ei puutu sankaritekoja, kuolemankauhua eikä läheltä piti -tilanteita.

Viljo Kuru joutuu sodassa uskomattomiin tilanteisiin, joista selviytyy neuvokkuutensa, sankaruutensa ja loistavan tilannesilmänsä ansiosta. Vaikka sota on ollut ankara paikka, voi koti joskus olla vieläkin kovempi taistelutanner. Mitä tapahtuu, kun sotasankarin elämässä alkaa syöksykierre, jonka seurauksia selvitetään Kouvolan käräjäoikeudessa?

Martti Ranin

Syöksykierre

Eversti Armas Kemppi on yksi sotahistoriamme kiistellyimmistä henkilöistä. Hänen johtamansa 20. Prikaati menetti puolustukseensa määrätyn Viipurin 20. kesäkuuta 1944 yhden ainoan päivän sisällä. Ja kun syyllisiä etsittiin, Kemppi uhrattiin.

Kemppi oli jääkäriupseeri, talvisotamme peloton ja rohkea komentaja, jota alaiset ihailivat. Heidän joukossaan reserviluutnantti, runoilija Yrjö Jylhä, joka ikuisti Taipaleen sankaritarinat kuolemattomaan runoteokseensa Kiirastuli. Jatkosodassa Kempin johtama JR 7 - Tyrjän rykmentti - eteni kärkijoukkona raivaten kaikki esteet tieltään. Hänelle esitettiin jopa Mannerheim-ristiä

Armas Kemppi oli miestensä kunnioittama, mutta esimiesten kanssa syntyi ristiriitoja. Hänet määrättiin Helsinkiin Kotijoukkojen Esikuntaan koulutustarkastajaksi, kunnes Kemppi sai jälleen oman rykmentin, jonka ympärille keväällä 1944 muodostettiin 20. Prikaati. Ylipäällikkö piti Viipurin menetystä "sotahistoriallisena skandaalina". Kemppi ja II Pataljoonan komentaja majuri Kurt Bäckman tuomittiin, mutta oliko syy heidän?

Sotilaan kujanjuoksu - Eversti Armas Kemppi

Kari Kallonen

Amerikan Suomalaisen Legioonan sotatie on jäänyt talvisodan kirjailijoille lähes tuntemattomaksi. Virallinen sotahistoriakin erehtyy sekä vapaaehtoisten että talvisodassa kaatuneiden lukumäärässä.

Kun isänmaa kutsui, valtameren takaa lähti Suomea puolustamaan niin mestaripainija kuin aatelisherra, muukalaislegioonalaisia ja vapaussodan jääkäreitä. Nyt ei kysytty millä puolella oli aiemmin taistellut, ja mukaan mahtuu muutama huijari ja murhamieskin.

Tähtilippu talvisodassa tuo elävästi esille miesten matkan, virallisten dokumenttien lisäksi kirjeiden ja lehtihaastattelujen avulla. Sota on karua. Rintamalle lähtee mieleltään sairastunut mies, sotilaita kaatuu omien luoteihin, veljesparit menehtyvät lähes samanaikaisesti ja venäläiset hävittäjät tulittavat säälimättömästi amerikkalaisia ambulanssikuljettajia.

Harri Heikkilä

Tähtilippu talvisodassa - Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi maineikkaimmista suomalaisista sotasankareista. Monilla partioretkillä kunnostautunut luutnantti sai lokakuussa 1942 sai eversti Matti Aarniolta vaarallisen tehtävän. Törni kokosi käskyn mukaan ryhmän, joka tunkeutuisi vihollisen linjojen taakse yön pimeydessä.Nuorista talvisodan taistelijoista koostunut joukko meloi Voljärven yli, tiedusteli vihollisen ryhmittymät ja joutui verisiin taisteluihin puna-armeijan kanssa. Törnin partio suoritti kuitenkin tehtävän täydellisesti. Kun miehet palasivat luotisateessa mutta vahingoittumattomina jälleen takaisin omalle puolelleen, heillä oli arvokkaan materiaalin lisäksi mukanaan kaksi vankia.Vaarallinen tehtävä perustuu Lauri Törnin henkilökohtaisesti kirjoittamaan raporttiin, joka oli aikoinaan julistettu salaiseksi. Partion jännittävät vaiheet on dramatisoinut Veli Salin.

Jari Nissinen

Lauri Törni - Vaarallinen tehtävä

Kirjailija Hemdal oli talvisodan aikana kranaatinheitinjoukkueen johtajana. Hän otti osaa verisiin ja koviin Summan ja Talin viivytystaisteluihin ja myöhemmin Viipurin lahden epätoivoiseen puolustukseen. Kesäsodan aikana 1941 Hemdal oli raskaan tykistöpatterin tulenjohtajana, joka mursi tien kenraali Laguksen johdolla taisteleville nuorille polkupyöräjääkäreille Korpiselästä Aunukseen. 

Kirja Tulenjohtaja Hemdal kirjoitti lyhyellä lomalla sodan riehuessa. Hemdal kuvaa salamahyökkäyksiä kaakkoon, sekä talvisotaakin raskaampaa vastarintaa. Kirja on ainutlaatuinen silminnäkijäkuvaus salamasodasta.

Juhani Rajalin

Tulenjohtaja

Aukusti Simojoki

Anja Wind

Kapteeni Hans "Hasse" Wind oli yksi maamme tunnetuimmista sodan ajan hävittäjälentäjistä - jollei peräti tunnetuin. Hän oli 75 ilmavoiton mies ja hänet nimitettiin ansioistaan kaksinkertaiseksi Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hassen sota ilmassa kesti kolme vuotta. Se päättyi vakavaan haavoittumiseen 28. kesäkuuta 1944. Kotka oli tuolloin lentänyt hävittäjäkoneen ohjaimissa viimeisen lentonsa. Mutta henkilökohtaisella, paljon syvemmällä tasolla sota ei ollut lähelläkään loppua. Se kesti kirjaimellisesti heinäkuulle 1995, jolloin kotka kohosi viimeisen kerran siivilleen. 

Seppo Porvalin yhdessä Anja Windin kanssa työstämä kirja valottaa Hans Windin elämää kadettikoulun käyneenä upseerina ja herrasmiehenä, nuorena huimapäänä, joka ryntäsi päin vihollista välittämättä tippaakaan omasta turvallisuudestaan, mutta ennen kaikkea ihmisenä. Miehenä sankaritekojen ja ritariuden takaa. Sankaruudesta elämä lähetti kalliin laskun. Sitä Hans Wind joutui maksamaan kuolemaansa saakka. 

Anja Wind on Hans Windin vanhin tytär, Anjalle Hasse jätti kaiken jäämistönsä. Tähän materiaaliin kirja Hävittäjälentäjä Hans Wind - Viimeinen kotka perustuu.

Kannen kuva: SA-kuva. Kannen design: Markus Paajala.

Hävittäjälentäjä Hans Wind – Viimeinen kotka

Pommittajaritari Viljo ”Ville” Salmisesta (1905–1991) kertova teos jatkaa Seppo Porvalin rakastettua sarjaa miehistä, jotka Suomen kohtalonvuosina palkittiin maamme korkeimmalla urhoollisuudesta myönnettävällä kunniamerkillä, Mannerheim-ristillä. Salminen erikoistui jatkosodassa varsinkin puna-armeijan junien tiedusteluun ja tarkkaan pommittamiseen.

”Salminen ei tiennyt tulevaa kohtaloaan. Se määrättiin hänen puolestaan. Isänmaan vapaus ja itsenäisyys oli hänelle kallis asia. Ammattisotilaana hän lähti ensimmäisten joukossa iskemään venäläiset takaisin, kun nämä yrittivät Suomen valloitusta marraskuussa 1939.” Seppo Porvali

Kannen kuva: SA-kuva. Kannen design: Markus Paajala.

Sotalentäjä Ville Salminen

Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi voitti hiihdon MM-kultaa Zakopanessa 1939. Taidoista oli hyötyä sissiluutnantin jahdatessa Lapin kyliin hyökänneitä neuvostopartisaaneja. Hän yritti saada YK:n sotarikoskomissiota tutkimaan naisten ja lasten säälimätöntä murhaamista jo vuosia ennen kuin tapahtunut tunnustettiin yleisesti.

Sodan jälkeen Valtiollinen poliisi heitti sotasankarin tylysti tyrmään epäiltynä asekätkennästä. Alakulppi karkasi vartijoilta ja pakeni Ruotsiin, josta hän matkasi kohti uutta tulevaisuutta Yhdysvaltoihin. Isänmaallisesta miehestä tuli kirjoissa isänmaaton.

Sissiluutnantti on tarina kunniakkaasta urheilijasta, josta tuli urhea sotilas olosuhteiden pakosta. 

Kannen kuva: SA-kuva. Kannen suunnittelu: Markus Paajala

Olavi Alakulppi - Sissiluutnantti

Leijonalegioona kertoo tarunhohtoisessa Ranskan muukalaislegioonassa palvelleista suomalaismiehistä, kaukaa historiasta aina tähän päivään. Suomalaisia löytyi legioonasta jo vapaussodan jälkeen, toinen sotilaiden aalto syntyi talvi- ja jatkosodan päätyttyä isänmaansa syystä tai toisesta jättämään joutuneista miehistä. Muukalaislegioonassa palveli aatteen miehiä, seikkailijoita kuin myös onnettomia merimiehiä. Tunnetuimpia legionalaisia lienevät Marokon Kauhu, Kollaan sankarikapteeni Aarne Juutilainen sekä karkurina kuuluisuutta hankkinut Ensio Tiira. 

Kirjailija Kari Kallonen onnistuu jälleen kerran löytämään suomalaisista seikkailijoista yllättäviä tietoja ja äänikirjaa varten hän on myös päivittänyt käsikirjoitustaan. Tänä päivänä suomalaisia palvelee Ranskan muukalaislegioonassa mm. rauhanturvatehtävissä.

Leijonalegioona

Timo Malmi

Äyräpään luutnanttia lukee kuin romaania, paitsi että se on tietokirja ja perustuu tiukkoihin historiallisiin faktoihin ja autenttisiin lähteisiin. Kirja päästää lukijan keskelle hurjia tapahtumia: sotaanlähtöön, kiinni jäämiseen, matkalle kohti vankileiriä ja elämään leirillä. Joidenkin suomalaismiesten tarina päättyy kuolemaan, toisten vapautumiseen ja kotiinpaluuseen. Koetuksi tulee koko neuvostomaan vankileirien ”saaristo”, Uralin molemmin puolin.

Kirja perustuu entisten sotavankien omiin muistoihin, joiden keräämisen käynnisti yli 50 vuotta sitten kapteeni Erkki Autio. Nuorena luutnanttina hän jäi miehineen kiinni vuolaan Vuoksen rannalla Äyräpäässä. 

Timo Malmi on tamperelainen kirjailija, historiantutkija, kotiseutumies ja sotakamreeri. Malmi on julkaissut romaaneja, tietokirjoja, runoja, näytelmiä ja tehnyt lyhytelokuvan. Hänet on palkittu mm. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla.

Akseli Ilvesniemi

Äyräpään luutnantti – Sotavankien matka Neuvostoliittoon ja takaisin

Marko Mannila

Talvi- ja jatkosodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita maalla, merellä ja ilmassa. Tarinoihin tarvittiin suomalaisten sotilaiden rohkeutta, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Suomalaiset hyökkäsivät odottamattomalta suunnalta ja saivat puristettua vihollisen mottiin. Kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana suomalaiset tuhosivat venäläisten panssareita nopeammin kuin niitä ehdittiin rakentaa.

Ilmataistelujen lopputulos oli usein se, että kaikki viholliskoneet putosivat, eikä suomalaisille tullut naarmuakaan. Merellä suomalaiset puskivat vihollista, jollei tykkituli tehonnut. Sodan kaoottisessa ilmapiirissä syntyi myös erikoisia tapauksia, joita ei pystytty heti selittämään. Viipurissa räjähteli oudosti ja ilman ennakkovaroitusta sekä talvi- että jatkosodassa.

Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Panu Kangas

Sotatarinat 1

Pirkko Koskenkylä

Pirkko Koskenkylä ei koskaan oppinut tuntemaan äitiään, sillä äiti kuoli tapaturmaisesti Koskenkylän ollessa vain kolmevuotias. Äidin kuolemaan liittyi niin suurta surua ja tuskaa, että hänestä vaiettiin. Pirkko-tytölle äiti oli vain kaunis valokuva piirongin päällä.

Yllättäen kesällä 2021 Koskenkylä sai käsiinsä paksun kirjenipun, joka sisälsi äidin kirjoittamia kirjeitä nuoruuden rakastetulleen sotarintamalle. Noissa kirjeissä Kyllikki-äiti kertoo elämästään kotirintamalla, kaipauksestaan ja unelmistaan. Kirjeiden kautta Koskenkylä tutustuu Kyllikkiin ja tämän elämäntarinaan sotavuosien puristuksessa. Tule käymään kanssani kahden on kertomus rakkaudesta, unelmista, mutta myös pettymyksen karvaista kyynelistä.

Pirkko Koskenkylä tunnetaan pitkästä tv-urastaan sekä rakastetuista Pohjantuuli- ja Mikään ei ole pysyvää -romaaneistaan. Hän asuu aviomiehensä Pekan kanssa Etelä-Ranskassa.

Tule käymään kanssani kahden – Äitini sota-ajan kirjeet

Talvi- ja jatkossodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita. Suomalaiset olivat usein alivoimaisia ja heikosti aseistettuja, joten Suomen armeijan täytyi luottaa sotilaidensa urheuteen ja kekseliäisyyteen. Suomalaiset pysäyttivät yhdellä pataljoonalla kokonaisen vihollisen panssaridivisioonan, ajoivat torpedoveneillä röyhkeästi sisään venäläisten laivastotukikohtaan ja lensivät vihollismuodostelman keskellä pommittamaan lentokenttiä. Sama rohkeus toistui myöhemmin Lapin sodassa, kun saksalaiset yllätettiin uhkarohkealla sotatoimella. 

Sodan kaoottisissa olosuhteissa syntyi usein tapauksia, joiden syy tai lopputulos jäi epäselväksi. Purjelaiva katosi Atlantilla, kolme pommikonetta räjähti ilmassa lähes yhtä aikaa, ja kansallisaarre katosi kuljetuksessa. Osaa tarinoista peittää edelleen salaperäisyyden varjo. 

Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939–44. Kirjan kirjoittaja on sotahistoriaan perehtynyt tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Sotatarinat 2

Talvi- ja jatkosodissa syntyi uskomattomia sankaritarinoita. Suomalaiset olivat usein alivoimaisia ja heikosti aseistettuja, joten Suomen armeijan täytyi luottaa sotilaidensa urheuteen ja kekseliäisyyteen. Hurjapäinen everstiluutnantti Aaro Pajari pystyi johtamaan alivoimaiset joukkonsa hyökkäykseen ja tuhoamaan vihollispataljoonan kylmänä talviyönä. Suomalaiset lentäjät pudottivat uudempia ja nopeampia venäläisiä lentokoneita taidolla ja oveluudella. Jatkosodassa eversti Kai Savonjousi johti Sinisen prikaatin hyökkäykseen Krivillä vahvasti linnoitettuja venäläisiä joukkoja vastaan. Ei olekaan ihme, että viholliset pelkäsivät suomalaisia taistelijoita. Tämän kirjan tarinat kertovat sankarillisia tarinoita suomalaisista.

Sodan kaoottisissa olosuhteissa syntyi usein myös tapauksia, joiden syy tai lopputulos jäi epäselväksi. Saksalaisten jättämä aarre katosi, laiva upposi ilman syytä Suomenlahdella tai Marskin ritari ampui alas aseveljen lentokoneen. Kirja kertoo tarinoita, joita peittää edelleen salaperäisyyden varjo.

Kirjassa on 22 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Kannen kuva: SA-kuva.

Tositarinoita sodista - La série de livres

Tositarinoita sodista - La série de livres

Tositarinoita sodista livres dans l'ordre

Écouter et lire