Hirveää, hirveää, hirveää. Mitään hyvää ei voi tästä kirjasta sanoa. Miksi ihmeessä kuuntelin tämän? Olen jo monta kirjaa sitten todennut että nämä päähenkilöt, Jane ja Maura, ovat umpityhmiä, monilahjattomia, noloja ja ärsyttäviä. Sellaisten tollojen edesottamusten seuraaminen on suunnattoman raskasta. Etenkin Jane on joustamattomassa omahyväisyydessään ihminen joka ei saisi olla poliisi, eikä tietenkään kirjasarjan päähenkilökään. Jane päättää ennakkoluulojensa perusteella etukäteen miten asiat ovat, ja sen jälkeen juoksee ympäriinsä rakentamassa totuutta sen mukaiseksi. Kammottava tyyppi. Ja se sen perhe! Voin fyysisesti pahoin joka kerta kun Rizzolin perhe esiintyy. Amerikan yhteiskuntakin on kammottava, ja kaikki poliisit aseintoisia ylimielisiä psykopaatteja. Oikeusjärjestelmä valamiehineen silkka vitsi.

Minusta kirja piti otteessaan.

Alku oli hieman tahmea, mutta puolesta välistä eteenpäin imaisi mukaan. Sinänsä kirjasarja on suomalaisesta näkökulmasta outo. Poliisin hierarkia, katolilaisuus ja erittäin vanhahtavat ennakkoasenteet ja mielipiteet. Välillä on vaikea uskoa että kirjasarja on naisen kirjoittama. Näitä lukee silloin tällöin paremman puutteessa, mutta kunpa Mauran ja papin suhde laitettaisiin lopullisesti poikki. Sitä ei jaksa yhtään.