Julmien jumalten saari

Yli puoleen väliin oli tylsä ja pitkäveteinen, loppu oli hyvä.

Olipahan sekava… Tarina lähti hyvin käyntiin ja oli kiehtova, mutta edetessään muuttui koko ajan sekavammaksi. Oli vaikea pysyä kärryillä, oltiinko nyt kertojan todellisuudessa vai kuvitelmissa, ajanjaksot poukkoili edestakaisin liian paljon. Sekavuutensa takia melkoinen pettymys, ja kirjailijan aiempiin teoksiin verrattuna aikamoinen pettymys myös. Ehkä liikaa yritystä, pyritty liiaksi jäljittelemään useasti mainitun Agatha Christien nerokkuutta. Mutta kun voi olla vain yksi Dame Agatha, eikä häntä kopioimalla voi loppujen lopuksi kukaan onnistua.

Paikoin lapsellinen, se ärsytti.

Kirja oli hämmentävää luettavaa. Pitkät takaumat ja filosofiset pohdinnat elämästä ja keittiöpsykologin lausunnot olivat paikoin pitkäveteistä kuunneltavaa. Kirjan juoni oli saippuaoopperamainen ja aika lattea. Kielellisesti kirja ei ollut erityisen mieleenpainuva. Ennen loppua kuitenkin ajattelin, että kirja on ihan ok, vähän omituinen ja paikallaan junnaava, mutta ok. Muutin mieltäni täysin kun päästiin lähellä loppua. En ole hetkeen lapsellisempaa lopetusta lukenut ja se latisti lopullisesti koko kirjan. Alkoi oikein harmittaa että uhrasin tähän aikaani. Ei kannata missään nimessä lukea.

Ei kyllä uponnut millään tasolla, ajantuhlausta oli tämän kuuntelu.

Pidin tarinasta

Jännittävää loppuun asti. Yllättävä ratkaisu.

Jäi kesken.

Varsinaista sekoilua, tylsä

Niin paljon turhaa löpinää että piti hyppiä välillä kappaleiden yli. Tämä ei iskenyt kyllä yhtään.