Hengästyttävä, viisas ja ajatuksia herättävä teos, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Kirjailijan tapa kirjoittaa menee ihon alle ja tekee jotain mille en löydä oikeita sanoja (hän varmasti löytäisi). Vuoden mieleenpainuvin pieni suuri lukukokemus, joka sanoittaa häiritseviä tunteita ja maalaa ohimeneviä hetkiä häikäisevän hienosti ja samaistuttavasti. Upea! ❤️

En oikein päässyt kiinni kirjan aiheeseen missään vaiheessa. Tositv-hahmoja, juhlia ja krapuloita jotka eivät tuntuneet nivoutuvan yhteen mitenkään.

Tämå kirja ahdisti. Palo osaa kirjoittaa masennuksesta, viinasta, kuolemasta, miehistä, vääristyneestä rakkaudesta, juhlista jotka eivät lopu, mielisairaudesta. Tunnistin jotain pelkoja ja sanat luikertelivat sisälleni. Tämä kirja jää pyörimään mieleen. Kolme vai neljä tähteä? Puuttuiko silti jotain, jäikö kaikki liikaa auki, oliko se hyvä vai vaan keino päästä loppuun?