Kirjan nimi johtaa harhaan. Yli tunnin yritin kuunnella, mutta kun ehkä 10% ajasta kertoo erämaasta ja loput on kirjailijan oman eksistentiaalisen kriisin ym pohdintaa, niin jäi kesken. Edellinen kirja vastasi nimeään.

Sykähdyttävä kuvaus erämaasta ja seudun historiasta. Elämisen pohdiskelua.

Jos haluat kuunnella kirjan Suomen erämaista, niin tämä ei valitettavasti ole se. Jos otettaisiin kirjasta vain ne osat, jotka aihetta käsittelevät, kirjan pituus lyhenisi alle kahteen tuntiin. Sen sijaan kirjailija muistelee edesmenneitä vanhempiaan, veljeään, entisiä tyttöystäviään sekä muita henkilökohtaisen elämänsä vaiheita. Ne pätkät joissa hän uppoutuu puhumaan historiasta tai siitä miten muut kirjailijat ovat kuvanneet erämaita, eivät niin haitanneet vaan olivat sopivan kiinnostavia ja usein aihetta sivuavia. Hyvistä hetkistö huolimatta, kokonaisuutena kirja rönsyilee, ja liikaa. Tätä oli nähtävissä jo Kansallispuistojen Kutsu -kirjassa, mutta tällä kertaa mentiin uusiin ulottuvuuksiin. Jäin pohtimaan, että eikö kirjailija keksinyt tarpeeksi paljoa kerrottavaa erämaista, kun väliin piti tunkea niin tuhottoman paljon oman menneisyyden muisteloa.

Hyvä kirja. Isän ja pojan yhteistä tekemistä ja keskusteluja. Erämaa kuvaukset mielenkiintoisia.

Pidin tavasta, miten kirjassa kuvataan rinnakkain vanhaa ja nykyaikaa.

Mukava. Hyvin kirjoitettu ja hyvin luettu (lukija).